Kalat hukassa

Ja näin se alkaa tännekin kirjoittelu omista reissuista. Kerrottakoon aluksi, että olen fanaattinen ison ahvenen pilkkijä ja reissut suuntautuvat pääosin Saimaan vesille. Tälle kaudelle on reissuja kertynyt jo 32 ja neljä yli kilon raitapaitaa on hairahtanut koukkuun.

Aloitetaan viime viikonlopusta eli 14.-15.1. Lauantaiaamuna olin hämärissä jo jäällä, aloitin erään patin reunalta, mistä on harvemmin tullut ongittua. Aamun valostuessa ei ollut liikettä luotaimessa juuri ollenkaan. Kyttäilin paikalla kumminkin hyvän tovin, jospa sieltä jollain hermo pettäisi… tunne oli kuitenkin vahva, että ollaan isojen ahventen alueella. Se on mukava tunne, silloin on onkimisessa hyvä tunne kokoajan päällä!

​Päivän ensimmäinen ylöstullut kala luotaimen näytöllä. Ei mikään jättiläinen, noin 200g perusahven.

Vaihdoin ennen puoltapäivää paikkaa syvän veden ympäröimälle laajalle 7-10m tasanteelle. Jäällä oli hyvä nyt tehdä isompiakin siirtymiä, sillä oli autokeli. Ensimmäinen reikä osui 9m veteen. Minuutti heiluttelua ja munat oli padasta pois! Tiputin tasurin pikapikaa takaisin, mutta ei siellä muita ollut. Muutamilta muiltakin rei´iltä sai muutaman nätin 200-300g paistoahvenen. Ei tavoitekokoa, mutta ruokalana sen sijaan parasta A-laatua!

Lähdin kymmenen avannon jälkeen vanhoille ottipisteille kokeilemaan. Ei ollut viidellä ottipisteellä mitään elämää muutamaa pientä hipaisua lukuunottamatta. Lähistöllä oli tasureita heiluttelemassa pari tuttavaakin, joten piti käydä kysymässä väliaikatietoja sieltä. Kilo oli mennyt niukasti rikki, komea paksu ahven oli.

Iltapäivän haahuilin sivummalla muista, ei ollut millään rei´ällä nälkäistä isomusta. Yhdellä paikalla tosin luotaimessa vilahti hyvä kala, ei suostunut ottamaan. Samaiselta paikkaa on itselle osunut talven aikaan kaksi 800g ahventa ja luotaimessa ollut yksi jäätävä paksun viivan nousu, ei vaan silloin tasuri kelvannut…

 


​Pikainen pyörähdys kaikukeilassa.

Kolmen jälkeen oli päivä täysi, eikun miettimään sunnuntain sotasuunnitelmia! Sitä ennen tein kumminkin seuraavalle päivälle pari ”pälveä” eli laikkua, josta aamulla aloittaisi…

 


​Poislähdön aika.

Sunnuntaina aloitin siis laikuilta, ei juurikaan päässyt kekkereitä pitämään. Kymmenen aikaan lähdin tutulle ottipaikalle, mutta ei sieltäkään. Suunnitelmana oli seuraavaksi lähteä uudella selkäalueelle, missä tulee harvemmin käytyä… Heti ensimmäisenä näkyi uudella paikalla kympin vedessä hyvä hottiparvi välivedessä. Ajattelin kyttäillä samalla alueella ja tein reikiä pienemmälle välille kuin yleensä.

 


​Kenties kohta pohjasta nousisi paksu apotti…

Päivä oli jo hyvän matkaa yli puolenpäivän ja oli vaihdettava taas aluetta. Nyt kannattaa hyödyntää tämä mahdollisuus, sillä voi liikkua autolla. Pääsee kauemmas sinne, missä ei ole muut enemmälti onkinut.

Koko loppupäivä oli todella vaikeaa, ei vain löydy ahven mistään! Silti sitä jaksaa tehdä töitä koko päivän jäällä, kun on mieleinen kalusto. Käteen sopivat tunnokaat vavat ja pyytävät tasapainot. Saalishan on vain sivutuote… itselle kumminkin harvat onnistumiset antaa lisää bensaa yrittämiselle. Kyllä se joku päivä nykäisee ja rajusti.


​Luotainkuvat saa jatkoa. Sunnuntain viimeisillä avannoilla puoli neljän aikaan kävi paksu fisu kurkilla. Joku tunti aikaisemmin tuon olisi voinut saada ylöskin sattuessa tämän paikan syöntiaikaan olemaan paikalla. Useamman vuoden kokemuksella oppii tietämään kotijärvensä eri paikkojen syöntiajat, toiset ovat selvästi aamu- ja toiset iltapaikkoja.

 

Ensi viikonloppuna toivottavasti ahven puree! Kireitä!

 

-Niko Venäläinen

Jaa tämä sivu!

About the Author : kalaxi

0 Comment

0
Connecting
Please wait...
Lähetä viesti

Sorry, we aren't online at the moment. Leave a message.

Nimesi
* Email
* Otsikko
Aloita keskustelu

Täytä tiedot niin pääset keskustelmaan asiakaspalvelumme kanssa.

Nimesi
* Email
* Kirjoita kysymyksesi
Asiakaspalvelu chat
Palaute

Auta meitä palvelemaan paremmin! Jätä palautetta asiakaspalvelustamme.

Onnistuimmeko vastaamaan kysymykseesi?
Left Menu Icon
Kalaxi Fishing Oy
Right Menu Icon